Julius Immanuel Gummerus

Julius Immanuel Gummerus (13. maaliskuuta 1855 Kannus – 6. helmikuuta 1919 Parikkala) oli teologian tohtori, kirkkoherra ja kuusinkertainen valtiopäivämies.

Gummeruksen vanhemmat olivat rovasti Alexander Jakob Gummerus ja Emilia (Emma) Nordling. Lehtori ja kirjankustantaja Karl Jacob Gummerus oli hänen veljensä, samoin kuin senaattori ja tuomari Valentin Gummerus. Julius Immanuel Gummerus tuli ylioppilaaksi 1875 ja vihittiin papiksi 1878, teologian kandidaatin tutkinnon Gummerus suoritti 1886 ja filosofian maisteri hänestä tuli 1878. Vuonna 1893 Gummerus väitteli teologian tohtoriksi tutkimuksella Jesajan ennustukset luvuissa XXIV–XXVII. Gummerus toimi pappina useissa eri seurakunnissa, samoin kuin Porvoon tuomiokapitulin asessorina 1895–1902 ja sitten Parikkalan kirkkoherrana. Suomen Lähetysseuran johtokunnan puheenjohtaja hänestä tuli 1907, raamatunkäännöskomiteassa hän työskenteli vuodesta 1893 ja oli kahteen otteeseen kirkolliskokousedustaja. Gummerus oli valtiopäivien jäsen vuosina 1894, 1897, 1899, 1900, 1904 ja 1905. Rovastin arvon Gummerus sai 1896. Hänen puolisonsa vuodesta 1881 oli Aina Helena Winter.