Inga Mylläri

Inga Mylläri (1927 – 30. joulukuuta 1957 Leppävaara, Espoo) oli suomalainen Helsingissä asunut tarjoilija, joka joutui joukkoraiskauksen uhriksi ja paleltui sitten heitteille jätettynä kuoliaaksi. Tapaus ja sen oikeuskäsittely herättivät aikanaan suurta huomiota tiedotusvälineissä.

30-vuotias Mylläri lähti 29. joulukuuta 1957 yhdessä ystävättärensä kanssa viettämään iltaa Helsingin Punavuoressa sijainneeseen ravintola Polarikseen. Ravintolassa he tapasivat kaksi linja-autonkuljettajaa, Esko David Klamin (s. 1930) ja Esa Antero Aholan (s. 1926). Yöllä puoli yhden aikoihin Mylläri halusi lähteä kotiin ja seurue tilasi hänelle taksin. Myllärin ystävätär ja linja-autokuljettajat tulivat myös taksiin, joka ei kuitenkaan ajanut Myllärin kotiin Eerikinkadulle vaan suuntasi ensin Vallilaan, josta ostettiin pullo spriitä, ja sitten linja-autoasemalle Kamppiin. Nykyisen Kampin keskuksen ja Narinkkatorin paikalla sijaitsi tuolloin Kampin kenttä, jota käytettiin muun muassa linja-autojen pysäköintialueena.

Kampissa seurue meni erääseen pysäköityyn linja-autoon ja alkoi siellä nauttia sokerivedellä laimennettua spriitä. Kello kahden aikaan aamuyöllä Myllärin ystävätär lähti kotiinsa ja toinen linja-autonkuljettajista lähti saattelemaan häntä. Puolta tuntia myöhemmin humaltunut Mylläri sammui linja-auton penkille. Hänellä oli huono alkoholin sietokyky, ja hän saattoi sammua varsin pienistäkin alkoholimääristä. Myllärin maatessa sammuneena hänen kanssaan autoon jäänyt kuljettaja raiskasi hänet. Noin kello kolmen aikaan Myllärin ystävättären mukaan lähtenyt kuljettaja palasi takaisin linja-autoasemalle. Kuultuaan Myllärin makaavan sammuneena autossa myös hän meni raiskaamaan tämän.

Vähän myöhemmin linja-autoasemalle saapui kaksi muuta kuljettajaa, Leevi Tuomas Dufva (s. 1920) ja Teuvo Ensio Kinnunen (s. 1928), jotka siirsivät Myllärin toiseen linja-autoon ja käyttivät tätä myös seksuaalisesti hyväkseen. Neljän aikaan aamulla paikalle saapui viides autonkuljettaja, Bror Åke Forsström (s. 1933). Forsströmin tarkoitus oli lähteä tyhjällä linja-autolla Lohjalle, josta aamun ensimmäinen linja-autovuoro lähtisi Helsinkiin kello 5.15. Hän otti sammuneen Myllärin autoonsa, mutta naisen päällysvaatteet jäivät linja-autoasemalle, jonka löytötavaratoimistoon kuljettajat ne aamulla toimittivat.

Palattuaan Lohjalta Forsström kertoi muille jättäneensä Myllärin Helsingin Munkkiniemessä rekkakuskeille.

Myllärin ruumis löytyi alusvaatteisillaan 9. tammikuuta 1958. Myllärin yllä ollut repeytynyt sininen mekko ja rintaliivit löytyivät pellolta jonkin matkan päässä ruumiin löytöpaikasta. Paikalla, jossa Mylläri oli poistunut autosta, oli tuohon aikaan vanha lato ja peltoaukeaa lähimpien talojen sijaitessa muutamien satojen metrien päässä Helsingin suuntaan. Se miten Mylläri oli herännyt ja poistunut bussista ei koskaan tarkemmin selvinnyt, sillä autossa ei ollut muita kuin hän ja kuljettaja Forsström. Forsström väitti Myllärin heränneen Leppävaaran kohdalla ja halunneen itse poistua autosta. Forsström kertoi jääneensä siihen käsitykseen, että Mylläri asui jossain lähistöllä.

Toisen teorian mukaan Mylläri olisi herännyt kesken raiskausyrityksen, ja juossut ulos ja paleltunut kuoliaaksi.

Kolmannen teorian mukaan Mylläri olisi vain yksinkertaisesti jätetty löytöpaikalleen, johon hän olisi tajuttomana paleltunut.

Inga Myllärin hautajaiset pidettiin Krematorion kappelissa 22. tammikuuta 1958, jolloin paikalle oli kokoontunut noin 3 000 ihmistä.

Viisi linja-autonkuljettajaa joutui syytteeseen väkisinmakaamisesta ja heitteille jätöstä. Oikeudenkäynti heitä vastaan alkoi Espoossa 10. helmikuuta 1958. Espoon kihlakunnanoikeus tuomitsi 5. toukokuuta 1958 Klamin kolmeksi vuodeksi, Kinnusen kahdeksi vuodeksi, Dufvan yhdeksäksi kuukaudeksi ja Aholan vuodeksi ja yhdeksäksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen. Forsström sai yhdeksän kuukautta vankeutta kuolemantuottamuksesta. Tuomiot lievenivät kuitenkin ylemmissä oikeusasteissa syyttäjän puutteellisten näyttöjen vuoksi. Korkein oikeus langetti lopulta miehille vapausrangaistuksia, kuritushuonetta ja vankeutta puolesta vuodesta kahteen vuoteen. Kolmen tuomiot olivat ehdollisia.

• Kunnon tyttö, tavalliset miehet - Yle Areena - Åke Lindmanin juontama Ei vanhene koskaan -tv-sarja.

• Hannes Markkula: Suomalainen murha 1953-1990, Inga Mylläristä sivut 35-39