Herman Rechberger

Herman Rechberger (s. 14. helmikuuta 1947 Linz, Itävalta) on suomalainen säveltäjä. Itävallassa syntynyt Rechberger on asunut Suomessa vuodesta 1970 lähtien ja sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1974.

Rechberger opiskeli graafista taidetta ja kitaransoittoa Linzissä ennen kuin jatkoi kitaraopintojaan Zürichissä ja Brysselissä. Hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa sävellystä Aulis Sallisen johdolla, josta sai diplomin 1976, sekä elektronista musiikkia ja kitaran-, nokkahuilun-, ja oboensoittoa. Vuonna 1995 hän opiskeli muun muassa Tunisiassa darabukan soittoa ja arabilaista rytmiikkaa, josta hän kirjoitti kirjan The Rhythm in Arabian Music vuonna 2003. Sittemmin hän opiskeli djemben soittoa ja afrikkalaista rytmiikkaa Beninissä, Togossa ja Suomessa useiden afrikkalaisten mestarirumpalien johdolla.

Rechberger on säveltänyt viisi oopperaa sekä yli 200 teosta kuorolle, orkesterille, sooloesiintyjille ja kamarimusiikkiyhtyeille. Säveltämisen ohella hän on toiminut nykymusiikin tuottajana ja Ylen kokeilustudion johtajana 1979−1984. Valtion taiteilija-apurahat hän on saanut vuosina 1985−1990, 1990−1995 ja 1995−2010. Rechberger on voittanut teoksillaan lukuisia kansallisia ja kansainväilisiä palkintoja tai tunnustuksia mm. RAI palkinto (Pekka Mikkosen nousu), 2. palkinto Kölnin lapsioopperakilpailussa (Oopperalaiva), Bergamon urkukilpailu (Clausulas), Vantaan kulttuuripalkinto (1990), Teoston 2. palkinto (Himojen puutarha), St. Pölten/Itävallassa 3. palkinto ja yleisöpalkinto (Toba Hánye), Helsinki, Cras-ensemblen 2. palkinto sekä erikoispalkinto "for an inventive piece" (Musica di montagna). Vuonna 2009 hän voitti kansainvälisessä Andreas Drekis jaetun 1. palkinnon (kreikkalaisen säveltäjän Tania Sikelianoun kanssa) oopperallaan Helike Athanatos (Ελίκη Αθάνατος - Kuolematon Helike). Vuodesta 2010-2013 hän johti vaimonsa Soilen kanssa Hellenikon Idyllion-taiteilijaresidenssin Selianitikassa, Peloponnesoksella. Nykyään häntoimii vapaana säveltäjänä Aigiossa. Kreikassa Rechberger kirjoitti lukuisia teoksia, joiden innoitus lähtii Kreikan mytologiasta. Näitä ovat esimerkiksi (Knossos, Ikaros, Diros, Sisyphos, Thalassa, Staton for two pianos, Gears (after a mechanical device, found in Antikyra), Pegasos, Styx, The death of Orpheus, Stymphalos, Lament, Pianokonsertto "Ta panda rhei", Concerto "Tartaros" for Contraforte, Aeolos, Kantelekonsertto "Dromoi")