Heikki Holma

Heikki Caius Viktor Holma (25. maaliskuuta 1917 Helsinki – 16. elokuuta 1991 Kirkkonummi) oli suomalainen merikapteeni, merenkulkuneuvos ja Finnlinesin toimitusjohtaja vuosina 1969–1982.

Holma suoritti yliperämiehen tutkinnon vuonna 1939 ja tuli ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1944. Toisessa maailmansodassa hän palveli sekä merivoimissa että kauppalaivastossa. Sodan jälkeen Holma aloitti lain opiskelun Helsingin yliopistossa koskaan valmistumatta. Hän valmistui merikapteeniksi vuonna 1948 Rauman merenkulkukoulusta.

Merikapteeniksi valmistumisensa jälkeen Holma toimi Rauman kaupungin liikennejohtajajana 1949–1951, Rauma-Raahen meriosaston päällikkönä 1951–1952 ja Rauma-Repolan liikenneosaston päällikkönä 1952–1953. Vuonna 1953 hän aloitti Valkon telakan johtajana Loviisassa, missä hän toimi myös kaupunginvaltuutettuna. Vuonna 1960 Holma siirtyi pietarsaarelaisen Oy Nars Ab:n toimitusjohtajaksi. Kun Kansallis-Osake-Pankki myi Narsin vuonna 1963, Holma siirtyi metalliyritys Mekesin toimitusjohtajaksi, joka kuitenkin ajautui vararikkoon vuonna 1967.

Vuonna 1967 Holma aloitti juuri perustetun Suomen Kanavalaivat Oy:n toimitusjohtajana, jonka merkittävimmät omistajat olivat Suomen valtio, Suomen Höyrylaiva Oy ja Enso-Gutzeit. Toimi oli merkittävä, sillä yrityksen toimitusjohtajalla oli paljon valtaa Suomen ja Neuvostoliiton välisissä Saimaan kanavan liikennejärjestelyitä koskevissa neuvotteluissa. Holma toimi myös vuonna 1968 perustetun Suomen ja Neuvostoliiton valtiosopimuksen ohjaaman Oy Saimaa Lines Ltd:n hallituksessa.

Vuonna 1968 Holma kutsuttiin Enso-Gutzeitin merenkulkuun liittyvän taloudellisen toiminnan valvojaksi. Hän yleni jo seuraavana vuonna yrityksen tytäryhtiön Finnlinesin toimitusjohtajaksi, missä tehtävässä hän vastasi myös varustamotoiminnasta. Holman toimitusjohtajan kaudella Finnlines kasvoi runsaasti. Yritys pyrki laajentamaan matkustajaliikennettään erityisesti Itämerellä, solmi runsaasti kansainvälisiä sopimuksia sekä otti käyttöön runsaasti uusia laivoja, mukaan lukien kaasuturbiinialus GTS Finnjetin. Finnlinesin lipun alla purjehti 1970-luvun lopulla 31 alusta, mikä oli 8,5 prosenttia Suomen kantalaivaston kantavuudesta. Finnlinesin risteilyliiketoiminta kuitenkin lopetettiin 1980-luvun alussa kannattamattomana, erityisesti vuoden 1973 öljykriisin vaikutusten vuoksi.

Holma jäi eläkkeelle Finnlinesin johtokunnan puheenjohtajan paikalta vuonna 1982. Samana vuonna Enso-Gutzeit myi pääosan Finnlinesin osakkeistaan. Uusiksi omistajiksi tulivat muun muassa Effoa, Neste, Oulu Oy ja Rautaruukki.

Holma toimi muun muassa Suomen Satamaliiton, Meriliiton, Merenkulun Säätiön ja Werner Hacklinin säätiön hallituksen jäsen. Hän toimi myös Suomen Meripelastusseuran valtuuskunnassa, Merenkulun neuvottelukunnassa ja oli Suomen Ulkomaankauppaliiton tuonti- ja palvelutoimintojen valiokunnan jäsen. Hän toimi Suomen Varustamoyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1972–76.

Holma sai merenkulkuneuvoksen arvonimen vuonna 1972. Sotilasarvoltaan hän oli kapteeniluutnantti.

• Möttönen, Tuomas: Merenkulkuneuvos Heikki Holma (1917–1991). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 27.10.2019)

• Närhi, Ari: Muistokirjoitus: Merenkulkuneuvos Heikki Holma Helsingin Sanomat.23.8.1991.
• Holma Heikki, Kuka kukin on 1978.