Gustaf Molin

Gustaf Molin (1877 Pietari – kesällä 1938) oli ruotsalais-suomalainen elokuva-alan maahantuoja, levittäjä ja elokuvateatterien omistaja.

Pietarissa syntyneen Molinin isä oli ruotsalainen ja äiti suomalainen, hän oli itse koko ikänsä Ruotsin kansalainen. Molin asui Pietarissa vuoden 1917 lokakuun vallankumoukseen saakka ja oli venäläis-yhdysvaltalaisen kumiyhtiön Treugolniksin palveluksessa johtaen viimeksi yhtiön Pietarin toimistoa sekä Tukholman ja Helsingin konttoreita. Lokakuun vallankumous lopetti yhtiön toiminnan Venäjällä ja Molin pakeni Pietarista. Hän muutti perheineen Helsinkiin syksyllä 1921. Hän alkoi tuoda Suomeen ulkomaisia elokuvia yhteistyössä pietarinsaksalaisen Eduard Muhlertin ja suomalaisen Erik Estlanderin kanssa. Vuonna 1923 Molin hankki omistukseensa neljä elokuvateatteria Helsingistä.

Vuonna 1926 elokuvan maahantuontia Suomeen hallitsivat Abel Adams, Gustaf Molin, Suomen Biografi ja saksalaisen UFA:n Suomen tytäryhtiö Maxim. Kaksi viimeksimainittua yhtiötö olivat myynnissä ja lopulta Suomi-Filmi osti Suomen Biografin ja Molin UFA:n Suomen tytäryhtiön. Kaupan myötä Molin sai Suomea koskevia Hollywood-elokuvien levityssopimuksia ja hän nousi joksikin aikaa Suomen suurimmaksi elokuvien levittäjäksi. Kauppa synnytti Suomessa kiivasta kirjoittelua, jossa Molinia syytettiin saksalaisten ja yhdysvaltalaisten elokuvayhtiöiden kätyriksi, joka oli avustamassa ulkomaisia yhtiöitä suomalaisten toimijoiden syrjäyttämisessä. Tilanne muuttui kuitenkin 1930-luvun alussa kun yhdysvaltalaisyhtiöiden Universal, MGM, Fox ja Warner tulo Suomen markkinoille vei merkittävän osan elokuvien maahantuonnin markkinaosuuksista niin Molinilta kuin Suomi-Filmiltä ja Abel Adamsilta.

Molinilla oli laajimmillaan 1930-luvun alussa yhdeksän elokuva-alan yhtiötä joista yksikään ei kuitenkaan toiminut elokuvien tuotannon parissa. Molin osallistui elokuvatuotantoon osakkaana ja tukijana. Kurt Jägerin vuonna 1925 perustaman Taide-Filmin ajankohtaiselokuvista yli 70 prosenttia päätyi esitettäväksi Molinin teattereissa ja hän oli myös suurimpana osakkaana Jägerin perustamassa Komedia-Filmissä joka tuotti näytelmäelokuvia. Vuonna 1928 Molinista tuli osakeannin myötä Suomi-Filmin suurimpia osakkaita 20 prosentin osuudellaan.

Suomen ensimmäinen äänielokuvaesitys tapahtui Molinin omistamassa helsinkiläisessä Capitol-teatteirssa kun amerikkalainen äänielokuva Sonny Boy sai siellä Suomen ensi-iltansa 19. syyskuuta 1929. Vuonna 1926 avattu Capitol oli siinä vaiheessa Suomen suurin elokuvateatteri yli 900:lla katsojapaikallaan. Molinilla oli vuonna 1931 seitsemän elokuvateatteria Helsingissä. 1930-luvulla Molinin liiketoiminta painoittuikin elokuvateattereihin elokuvien maahantuonnin jäädessä taka-alalle.

Molinin kuoltua 1938 hänen liiketoimintansa siirtyi Molinin toisen vaimon, ruotsalaisen Larissa Lentz-Lutzin (o.s. Grigorowa) haltuun. Larissa Molinin johtaman yhtiöryhmän levittämien elokuvien määrä kasvoi sotavuosina merkittävästi yhtiöiden omatessa hyvät suhteet Saksaan. Larissa Molin meni keväällä 1944 naimisiin saksalaisen liikemiehen Friedrich Emil Köhlerin kanssa. Larissa Molin-Köhler muutti syksyllä 1944 Ruotsiin ja vei mukanaan irtaimen omaisuutensa elokuvayhtiöiden jäädessä Suomeen. Suomen ja Neuvostoliiton aseleposopimuksen mukaan Suomessa ollut saksalaisomaisuus siirtyi Neuvostoliiton haltuun ja sen seurauksena myös Molinin yhtiöt siirtyivät syksyllä 1946 Neuvostoliitolle ja Suomi joutui maksamaan korvauksia Ruotsiin viedystä yhtiöiden irtaimesta omaisuudesta. Molinin 1926 perustama Kosmos-Filmi (vuoteen 1928 nimellä Ufanamt) toimi sitten neuvostoelokuvan maahantuojana ja näitä elokuvia esitettiin Capitol-teatterissa.