Ensio Pihkala

Ensio Samuli Pihkala, sukunimi aik. Gummerus (26. toukokuuta 1915 Iisalmi – 6. elokuuta 1941 Smela, Ukraina) oli suomalainen pastori, filosofian kandidaatti ja SS-vapaaehtoinen. Hän toimi SS-divisioona Wikingin suomalaisvapaaehtoisten kenttäpappina.

Pihkalan vanhemmat olivat rovasti, kansanedustaja Leo Benedikt Gummerus (1885–1956) ja Karin Lydia Noponen (k. 1925). Hän pääsi ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta 1933. Pihkala suoritti Helsingin yliopistossa teologian erotutkinnon ja hänet vihittiin papiksi 1937. Hän suoritti vielä kasvatusopin tutkinnon 1937 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1939.

Pihkala toimi Lappeen kirkkoherran apulaisena ja hän oli myös kirkon stipendiaattina Berliinissä.

Pihkala oli talvisodan aikana joukkueenjohtajana ja sotilaspappina Jääkäripataljoona 1:ssa. Hänestä tuli vänrikki 1940. Vuonna 1941 Pihkala lähti SS-vapaaehtoiseksi Saksaan. Hän oli SS-joukoissa sotilasarvoltaan Untersturmführer ja toimi suomalaisten kenttäpappina. Pihkala kaatui elokuun alussa 1941 Ukrainassa ja hänen jälkeensä kenttäpapin tehtäviä hoiti Kalervo Kurkiala. Pihkala haudattiin kentälle kaatumispaikassaan Smelassa.

Pihkalan päiväkirja sisältää suorasukaisia arvioita SS-joukkojen toiminnasta. Hän totesi suomalaisten ihmettelevän, miksi he olivat sotilasyksikön sijasta ”joutuneet rosvojen ja murhamiesten joukkoon”. Pihkala kuvaili tarkasti esimerkiksi saksalaisten kostotoimia Wiking-divisioonan Westland-rykmentin komentaja Hilmar Wäckerlen kuoltua sala-ampujan luotiin. Lvivissä Pihkala joutui todistamaan Neuvostoliiton salaisen poliisin GPU:n vankilan puhdistusta tuhansista ruumiista. Saksalaiset pakottivat paikallisia juutalaisia likaiseen työhön. [Juutalaiset] ”tiesivät varmasti tulevansa ammutuiksi lähitunteina. Kauhea paikka”, Pihkala kirjoitti.

• Helsingin yliopiston kaatuneet-matrikkeli, osa P-Ö. PDF.

Viitteet