Ellinor Ivalo

Ellinor Ivalo, o.s. Wickström (30. maaliskuuta 1875 Jyväskylä – 25. lokakuuta 1957) oli suomalainen kotiteollisuuden ja käsityötaidon edistäjä, joka vaikutti lukuisissa järjestötehtävissä.

Ivalon vanhemmat olivat kauppias Karl Wilhelm Viktor Wickström ja Hjelmina Eugenie Sofia Koskelin. Hänen puolisonsa oli vuodesta 1898 professori Santeri Ivalo ja heidän poikansa suurlähettiläs Asko Ivalo. Hän kävi tyttökoulun ja valmistui jatko-opistosta 1996 ja Taideteollisesta keskuskoulusta 1906. Hän teki opintomatkan Italiaan 1908–1909 ja Tanskaan 1914.

Ivalo toimi SOK:n ompelimon ja trikootehtaan mallien neuvontatoimessa 1920–1934. Hänellä oli lukuisia luottamustoimia. Hän oli Helsingin nuorsuomalaisen naisklubin puheenjohtaja 1904–1920, Suomen käsityönopettajaliiton johtokunnan jäsen 1906–1912, Suomen Käsityön Ystävien puheenjohtaja 1912–1919, Suomen kotiteollisuusvaltuuskunnan jäsen 1913–1931, varapuheenjohtaja 1913–1930, Kotiteollisuus oy Pirtin perustaja ja johtokunnan jäsen vuodesta 1914, puheenjohtaja vuodesta 1916, varapuheenjohtaja 1936, Suomen Naisten Kansallisliiton perustaja ja varapuheenjohtaja 1911–1921, Helsingin käsityönopettajaopiston johtokunnan jäsen 1909–1957, puheenjohtaja 1926–1957, Suomen taideteollisuusyhdistyksen hallintoneuvoston jäsen vuodesta 1917. Hän oli yksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton perustajia ja hallintoneuvoston jäsen vuodesta 1920, Helsingin osuuskaupan hallintoneuvoston jäsen 1920–1924, johtokunnan jäsen 1924–1943, Ornamon perustaja ja johtokunnan jäsen, Helsingin kaupungin ammattiopetuslaitoksen johtokunnan jäsen 1924–1947, Mannerheimliiton liittoneuvoston varapuheenjohtaja 1952, Suomalais-puolaisen yhdistyksen varapuheenjohtaja 1928–1935, Helsingin Lyceumklubin perustajia ja johtokunnan jäsen 1932–1957.

Ivalo oli Suomen kirjailijaliiton kunniajäsen.