Edvard Fredrik Konstantin von Schoultz

Edvard Fredrik Konstantin von Schoultz (27. heinäkuuta 1841 Pietari – 1912 Wloclawek, Veikselin kenraalikuvernementti, Venäjä) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraaliluutnantti.

Von Schoultzin vanhemmat olivat eversti Claes Otto Edvard von Schoultz ja Alexandra Karolina Katarina Harthin ja puoliso vuodesta 1867 Lydia Herrmann. Hänen veljestään Karl Lorenz Adalbert von Schoultzista tuli kenraalimajuri. Edvard Fredrik Konstantin von Schoultz tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1852 ja määrättiin sieltä 1860 valmistuttuaan luutnanttina palvelukseen 4. tarkk’ampujapataljoonaan, jonka mukana hän osallistui tammikuun kansannousun kukistamiseen Puolassa 1862–1863. Vuoden 1863 lopulla hänet siirrettiin aliluutnanttina Henkivartioväen Liettuan rykmenttiin. Von Schoultz yleni luutnantiksi 1864 ja alikapteeniksi 1866. Seuraavana vuonna hänet määrättiin Puolaan Brzezinyn alueen sotilaskäskynhaltijaksi ja loppuvuodesta myös Olkusjevin alueen sotilaskäskynhaltijaksi. Eron sotilaskäskynhaltijan tehtävistä hän sai lokakuussa 1868.

Vuonna 1869 von Schoultz siirrettiin palvelukseen Simbirskin jalkaväkirykmenttiin ja edelleen Nizevskin jalkaväkirykmenttiin. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 1872 ja nimitettiin 1877 komentajaksi 27. reservijalkaväkipataljoonaan, jota hän johti Turkin sodassa 1877–1878. Viimeksi mainittuna vuonna hänet ylennettiin everstiksi ja siirrettiin 64. reservijalkaväkipataljoonan komentajaksi, 1884 hänet nimitettiin 32. Krementšugin jalkaväkirykmentin komentajaksi Keski-Ukrainaan. Von Schoultz ylennettiin kenraalimajuriksi 1894 ja määrättiin 12. jalkaväkidivisioonan 1. prikaatin komentajaksi 1895. Eron sotapalveluksesta hän sai kenraaliluutnanttina heinäkuussa 1901.

Lähteet