Damaskin

Damaskin (maallikkonimeltään Damian Kononov, Дамиан Кононов, 22. lokakuuta 1795 – 23. tammikuuta 1881) oli Valamon luostarinigumeeni vuosina1839–1881.

Hän syntyi pienessä venäläisessä kylässä talonpoikaiseen perheeseen; kutsumus vei hänet nopeasti Valamoon. Hän ahkeroi kuten kaikki muutkin ja kohosi aikanaan pappismunkiksi.Kun Valamossa henki oli laskenut liikaa vieraasta luostarista nimitetyn igumeeni Venjaminin vuoksi, isä Damaskin kutsuttiin vuonna 1839 luostarin johtajaksi. Nopeasti hän saikin hengen nousuun ja luostarin viimeinen ja suurin kukoistuskausi alkoi; nyt rakennettiin mm. suuri pääkirkko, jota varten valettiin Pietarissa erityinen tuhat puutaa eli yli 16 tonnia painava Pyhän Andreaksen kello.

Isä Damaskinin johdolla luostarin väkiluku kasvoi ja uusia pyhättöjä jos muitakin tiloja valmistui. Mm. päärakennuksen sairaalasiiven yhteyteen rakennettiin suuri kirjasto, joka jo rakennusvaiheessa suojattiin erityisillä tulenkestävistä tiilistä tehdyillä paloseinillä, mikä sittemmin talvisodan aikana pelasti kirjaston pommitustulipalolta, joka tuhosi koko muun sairaalasiiven.

Isä Damaskin sairasti viimeiset vuotensa, ja lopulta koitti pelätty hetki: Pyhän Andreaksen kello löi kolme yksittäislyöntiä merkkinä igumeenin kuoleman hetkestä ja käynnissä ollut liturgiapalvelus keskeytyi hetkeksi; välittömästi alkoivat palvelusta toimittaneet pappismunkit muistella äsken poisnukkunutta Jumalan palvelija Damaskinia.

Isä Damaskin on vahvasti ehdolla kanonisoitavaksi. Hänen hautansa on Laatokan Valamossa igumeenien hautausmaalla, jota joissakin hakuteoksissa kutsutaan uudeksi hautausmaaksi. Hautausmaa on pääluostarista itään.

• Valamo - kuvia ja historiaa luostarisaarilta, s. 51–54
• ДАМАСКИН (Кононов Дамиан)