Carl Constantin de Carnall

Carl Constantin de Carnall (2. syyskuuta 1757 Kemi – 6. elokuuta 1832 Noormarkku) oli suomalainen sotilas ja Vaasan läänin maaherra vuosina 1808–1822. Hän myös perusti Noormarkun ruukin.

De Carnall kuului ruotsalaiseen de Carnallin aatelissukuun. Hänen isänsä, kenraalimajuri Carl Constantin de Carnallin saama vapaaherran arvo jäi introdusoimatta Ruotsin ritarihuoneeseen eikä siten periytynyt, mutta de Carnall korotettiin vuonna 1778 ritariluokkaan. Hänen äitinsä oli Catarina Elisabet von Knorring. De Carnall aloitti sotilasuransa faanjunkkarina Suomen kevyessä rakuunarykmentissä vuonna 1771. Vuosina 1772–1791 hän palveli Porin rykmentissä ja yleni majuriksi. Sen jälkeen hän palveli Kajaanin pataljoonassa, vuosina 1793–1796 sen komentajana. Hän sai 1793 everstiluutnantin ja 1796 kenraaliadjutantin arvon. De Carnall osti Porin seudulta vuonna 1793 Lyttylän ja vuonna 1795 Herrgårdin kartanon. Vuonna 1806 hän sai kuninkaallisen privilegion kankivasaran ja ahjon rakentamiseen Herrgårdin maille Makkarakosken rannalle, jolloin syntyi Noormarkun rautaruukki. Hän erosi samana vuonna armeijasta.

Suomen sodan aikana vuonna 1808 de Carnall ryhtyi nopeasti yhteistoimintaan venäläisten miehittäjien kanssa ja matkusti Pietariin, jossa hän sai samana vuonna nimityksen Vaasan läänin maaherraksi. Hän osallistui seuraavana vuonna sukunsa edustajana Porvoon valtiopäiville. Hän jäi eläkkeelle maaherran virasta vuonna 1822 ja palasi hoitamaan ruukkiaan Noormarkkuun, jossa kuoli vuonna 1832. De Carnallin puolisona oli vuodesta 1784 Ulrika Charlotta Rehnström.