Bertil Nordlund

Bertil Valter Nordlund (1. toukokuuta 1907 Helsinki – 4. tammikuuta 1973 Tukholma) oli suomalainen juristi, upseeri ja matkailun edistäjä.

Bertil Nordlundin vanhemmat olivat esittelijäsihteeri Valter Filip Nordlund ja Anna Armida Orell ja puoliso vuodesta 1937 Rachel Signhild Ståhl. Nordlund tuli ylioppilaaksi 1924 ja suoritti Kadettikoulun 1927, sotateknisen koulun 1933, alemman oikeustutkinnon 1938, ylemmän oikeustutkinnon 1947 ja lakitieteen lisensiaatin tutkinnon 1948. Hän palveli ennen sotia upseerina useissa eri joukko-osastoissa, kouluttajana kadettikoulussa, yleisesikunnan päällikön adjutanttina sekä sotilasasiamiehen apulaisena Tukholmassa. Talvisodassa Nordlund toimi pataljoonan komentajana ja ulkomaalaisen vapaaehtoisjoukon komentajana. Hän oli päämajan vapaaehtoistoiminnan päällikkö 1940–1941 ja kolmen tasavallan presidentin, Risto Rytin, Carl Gustaf Emil Mannerheimin ja Juho Kusti Paasikiven adjutantti 1941–1948. Vuodesta 1948 Nordlund toimi sotilas-, laivasto- ja ilmailuasiamiehenä Tukholmassa. Hänet ylennettiin luutnantiksi 1929, kapteeniksi 1935, majuriksi 1941 ja everstiluutnantiksi 1946.

Toimittuaan Tukholmassa sotilasasiamiehenä vuoteen 1952 Nordlund oli siellä vuodesta 1954 vuoteen 1969 Suomen matkailutoimiston johtaja ja sitten Suomen matkailuneuvoston kansliapäällikkö.