Antero Toikka

Antero Toikka (s. 2. toukokuuta 1954 Ristiina) on Helsingissä asuva kuvanveistäjä, kuvataiteilija ja ympäristötaiteilija, joka tunnetaan erityisesti julkisista teoksistaan.

Toikka opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa (1976–1980) ja Academie van Beeldende Kunstenissa Rotterdamissa (1982). Helsingissä vuonna 1976 debytoinut taiteilija on osallistunut useihin yhteis- ja yksityisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Vuonna 2011 Toikan 35 millin teräksestä tehty Ronda-veistos pystytettiin Kiinaan.

Toikka on jäsen Taidemaalariliitossa, Suomen Kuvanveistäjäliitossa sekä International Sculpture Centrerin (Washington DC, Yhdysvallat) jäsen.

Hän on toiminut useissa luottamustehtävissä, muun muassa Kuvanveistäjäliiton puheenjohtajana. Toikka oli Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori vuonna 1999.

Toikan puoliso on hum. kand. Kristiina Drews. Heillä on neljä lasta.

Kolme Toikan teosta sijaitsee Itä-Helsingissä noin kilometrin päässä toisistaan siten, että ne ovat lähes tasasivuisen kolmion kulmissa. Itäkeskuksessa on safiirinsiniseksi maalattu Omega (1993). Punainen Himmeli (1991) on sijoitettu Puotilan leikkipuistoon ja seitsemän metrin korkeuteen nouseva keltainen Alfa on Myllymestarintien varrella olevalla nurmikolla Vartiokylässä. Kaikki kolme teosta suunniteltiin alun perin väliaikaisiksi.

Pyöreistä muodoista rakentuva Omega kiersi Uudenmaan kuntia valmistuttuaan ja sai paikkansa myöhemmin Itäkeskuksen lukion edustalta. Punainen Himmeli ehti tulla monelle helsinkiläiselle tutuksi jo vuosina 1991–1992 sen kiertäessä eri puolilla kaupunkia erilaisissa ympäristöissä vaihtaen paikkaa kuukauden välein. Teos oli muun muassa Suomenlinnassa, Rautatientorilla ja hiilikasan päällä Salmisaaressa. Lopulta veistos sai pysyvän kodin Puotilasta, kun se hankittiin Helsingin kaupungin kokoelmiin vuonna 1995. Omega ja Himmeli saivat millenniumin kunniaksi seurakseen keltaisen Alfan paikassa, jota kutsutaan Arhopuistoksi sekä Alfapuistoksi. Alfan materiaalina on käytetty samanlaista teräspalkkikiskoa kuin Himmelissä.

Idea kiertävästä veistoksesta liittyi ajatukseen, että eri ympäristöissä ja erilaisissa tiloissa veistos toimii ja näyttää erilaiselta. Teos vaikuttaa paikan hahmottamiseen, ja veistokseen puolestaan vaikuttavat kaikki sen lähellä olevat elementit. Veistokselle ovat yhtä tärkeitä sen sisälle ja ulkopuolelle jäävä tila.

Suurempi versio Itäkeskuksen Omegasta on Tielaitoksen hankkima Mega-Omega (1994) valtatie E 18:n varrella Jaanin eritasoliittymässä.

Kumpulassa Helsingin yliopiston fysiikan, maantieteen ja geologian tutkimuksiin tarkoitetun Physicum-rakennuksen ulkoseinässä on Antero Toikan teos Valo ja aine. Kooltaan 240 neliömetrin laajuisen teoksen materiaali on peilikirkkaaksi hiottu ruostumaton teräs. Antero Toikan mukaan teos kuvaa "kaikkeuden kaukaisimpia sointuja" ja tiedetoimittajan mukaan teos esittää galaksien jakautumista. Teos paljastettiin vuonna 2002.

Elo-syyskuun vaihteessa 2013 Orton Invalidisäätiön veistospuistossa Helsingissä olevaa Antero Toikan veistossarjan 16.barrikadi Saepimentum tumultuarium yksi osa oli vieritetty kalliolta alas. Veistoksen kulmat vaurioituivat ja vaativat korjausta tai konservointia. Helsingin poliisi tutki asiaa vahingontekona.

Kouvolassa pidetyille vuoden 2019 asuntomessuille Toikka teki Ajan hammas -nimisen julkisen taideteoksen.

• Himmeli, 1991, Helsinki.

• Omega, 1993, Helsinki.

• Hemmo, 1995, Mänttä.

• 16. barrikadi Saepimentum tumultuarium, 1995, Helsinki.

• Ekvaattori, 1997, Mänttä.

• Portti, 1998, Lappeenranta.

• Alfa, 2000, Helsinki.

• Vaeltaja, 2000, Kuopio.

• Valo ja aine, 2001, Helsinki.

• Kasvukäytävä, 2006, Mäntsälä.

• Equinox, 2015, Mänttä.

• Otso Kantokorpi (toim.): Antero Toikka: ajan tila: veistoksia 1981-2004.Helsinki: , 2004. ISBN 952-91-7182-X.
• Antero Toikka ja Jussi Tiainen (toim.): Tilan aika.Parvs Publishing, 2015. ISBN 978-952-5654-76-9.