Andrei Zubov

Andrei Nikiforovitš Zubov (ven. Андрей Никифорович Зубов), kirjailijanimeltään Pit’u Öńö (komipermjakiksi Питю Öньö; 25. marraskuuta 1899 – 8. syyskuuta 1937) oli komipermjakkilainen kirjailija ja kulttuurityöntekijä.

Zubov syntyi talonpojan perheeseen nykyisen Permin Komin Kudymkarin piirin Verh-Invan kylässä. Koulunkäynnin jälkeen hän työskenteli lennätinlaitoksessa ja palveli Puna-armeijassa. Vuodesta 1922 lähtien Zubov opetti komipermjakin kieltä ja opiskeli Permin yliopistossa. Sieltä valmistuttuaan hän laati oppikirjoja, kehitti komipermjakin ortografiaa ja terminologiaa.

Zubovia pidetään yhtenä komipermjakkien kirjallisuuden perustajista. Vuonna 1923 ensimmäisessä komipermjakinkielisessä kaunokirjallisessa julkaisussa Goradźuĺ julkaistiin hänen runonsa Kökö gorttöm (”Kukkuu koditon”), joka nykyään tunnetaan lauluna. Vuonna 1929 Zubovilta ilmestyi runokokoelma Öndža ja vuonna 1933 runoelma Vyĺ tui vylöt (”Uutta tietä pitkin”). Näytelmää Pemyt oi pyrjöt (”Läpi pimeän yön”) esitettiin Kudymkarin teatterissa.

Vuonna 1937 Zubov pidätettiin syytettynä kuulumisesta vastavallankumoukselliseen kapinallisjärjestöön ja Natsi-Saksan tiedustelupalvelun avustamisesta. Hänet teloitettiin saman vuoden syyskuussa. Zubovin maine puhdistettiin vuonna 1956. Kirjailijan valitut teokset ilmestyivät Kudymkarissa vuonna 1963.