Aleksandr Europaeus

Aleksandr Ivanovitš Europaeus (Jevropeus) (ven. Алекса́ндр Ива́нович Европе́ус, 26. maaliskuuta 1827 Tverin läänin Bežetskin kihlakunta – 23. joulukuuta 1885 Pietari) oli venäläinen yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Aleksandr Europaeus kuului suomalaisen Europaeus-suvun venäläiseen haaraan. Hänen isänsä oli eversti Johan Fredrik Europaeus (1786–1831). Tämän isä oli Parikkalassa syntynyt Johan Adolf Europaeus (1748–1802), joka toimi pappina Viipurissa, Jekaterinoslavissa ja Kurkijoella.

Aleksandr Europaeus valmistui vuonna 1847 Tsarskoje selon Aleksanterin lyseosta. Hän astui kollegiosihteerinä Venäjän sotaministeriön palvelukseen, mutta erosi sieltä seuraavan vuoden keväällä jatkaakseen opintojaan Pietarin yliopistossa. Syksystä 1848 lähtien hän osallistui Nikolai Kaškinin luona kokoontuneen petraševskilaisen kerhon toimintaan. Vuonna 1849 Europaeus sai petraševskilaisten jutun yhteydessä kuolemantuomion, joka muutettiin sotilaspalvelukseksi ilman aatelisarvon menetystä. Vuodesta 1857 lähtien hän asui äitinsä maatilalla Bežetskin kihlakunnan Knjaževon kylässä. Vuonna 1859 hän matkusti ulkomaille, jossa tapasi Aleksandr Herzenin ja Nikolai Ogarjovin. Europaeuksen arvellaan olleen yksi näiden julkaiseman Kolokol-lehden salaisista kirjeenvaihtajista.

Vuonna 1859 Europaeus osallistui maaorjien vapauttamisesta käytyyn keskusteluun. Hän allekirjoitti aateliston Aleksanteri II:lle osoittaman adressin, minkä johdosta hänet karkotettiin vuonna 1860 Permiin, josta hän puolen vuoden kuluttua pääsi palaamaan Tverin lääniin. Vuonna 1866 Europaeus pidätettiin Dmitri Karakozovin jutun yhteydessä.