Sirkka Ahonen

Sirkka Helena Ahonen (s. 5. syyskuuta 1939 Helsinki) on suomalainen kasvatustieteilijä, joka toimi historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen professorina Helsingin yliopistossa vuosina 2001–2004. Vuonna 2015 hän sai Turun yliopiston kunniatohtorin arvonimen.

Ahonen kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin tyttölukiosta vuonna 1958. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1963 (pro gradu 1962) ja kasvatustieteen tohtoriksi vuonna 1990.

Uransa alkuvaiheessa Ahonen työskenteli historian opettajana muun muassa walesilaisessa United World College of the Atlantic -⁠lukiossa 1977–1980, minkä jälkeen hän toimi Helsingin yliopistossa historian ja yhteiskuntaopin didaktiikan lehtorina (1980–2000), ja oli Suomen Akatemian tutkijana vuosina 1991 ja 1998. Hän oli vierailevana tutkijana Lontoon yliopistossa vuosina 1986–1987. Hän suoritti kasvatustieteiden tohtorin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1990 aiheenaan historiallisen tiedon luonne ja nuorten sitä koskevat käsitykset. Vuonna 1993 Helsingin yliopisto nimitti hänet historian didaktiikan dosentiksi. Samoihin aikoihin hän toimi valtioneuvoston asettaman humanistis-yhteiskuntatiedollisen yleissivistyksenkomitean pääsihteerinä ja vuonna 1998 Suomen Akatemian varttuneena tutkijana. 1990-luvulla Ahonen osallistui myös yhteiseurooppalaiseen historiatietoisuutta empiirisesti vertailevaan Youth and History -⁠tutkimushankkeeseen ja 2000-luvulla yhteispohjoismaiseen koulutuksellista tasa-arvoa arvioivaan hankkeeseen.

Jäätyään Helsingin yliopiston professorin tehtävästä eläkkeelle 2004 Ahonen palasi historianopettajaksi United World Collegeen, nyt Bosnian ja Hertsegovinan Mostariin. Vuonna 2014 Ahonen toimi opetusministeriön Tulevaisuuden peruskoulu -⁠komitean tasa-arvokysymysten ryhmän vetäjänä.

Sirkka Ahosen kirjallinen tuotanto pohtii historian didaktiikan lisäksi koulutuksen historiaa ja historian yhteiskunnallista käyttöä etenkin konfliktinjälkeisissä maissa.