Sergej Zilitinkevich

Sergei Sergejevitš Zilitinkevitš (ven. Сергей Сергеевич Зилитинкевич, engl. translitteraatio esim. julkaisuissa Sergej S. Zilitinkevich; s. 1936) on Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori emeritus, joka on tehnyt tutkimustyötä erityisesti vesistöjen ja ilmakehän rajakerrokseen liittyen.

Ennen Suomeen tuloaan Zilitinkevitš toimi vuosina 1959–1990 Neuvostoliitossa useissa vesi- ja ilmakehään liittyvissä opetus- ja tutkimustehtävissä, kuten laboratorion johtajana Geofysikaalisessa pääobservatoriossa, Meritieteen instituutin Leningradin toimipisteen perustajana sekä professorina Venäjän hydrometeorologisessa valtionyliopistossa. Sittemmin hän oli Tanskassa Risøn kansallisessa laboratoriossa vierailevana professorina (1990), Saksassa Max Planckin meterologian instituutin, Hampurin yliopiston, Alfred Wegenerin polaari- ja meritutkimusinstituutin ja GKSS-tutkimuskeskuksen vierailevana professorina (1991–1997), Ruotsissa Uppsalan yliopiston meteorologian professori (1997–2003; jonka jälkeen emeritusprof.), Suomessa Helsingin yliopiston rajakerroksen fysiikkaan keskittyneen Marie Curie -oppituolin haltija (professori, 2004–2007). Vuodesta 2008 hänellä on ollut Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessorin sekä Helsingin yliopiston Fysiikan laitoksen ilmakehätieteiden osaston tutkimusjohtajan status.

Professori Zilitinkevitš on ollut Academia Europæan jäsen vuodesta 2000 ja Suomalaisen Tiedeakatemian ulkomainen jäsen vuodesta 2009. Muihin tunnustuksiin kuuluvat muun muassa Euroopan geofysikaalisen unionin (EGU) myöntämät Bjerknes- ja Wegner-mitalit (2000 ja 2015). Vuonna 2015 hänelle myönnettiin Nižni Novgorodin valtionyliopiston (NNGU) kunniatohtorin arvo.