Robert Werner Schulte

Robert Werner Schulte (1897–1933) oli saksalainen urheilupsykologi. Schulte tuli tunnetuksi yhden ensimmäisen urheilupsykologian laboratorion perustajana. Schulte tutki erityisesti, kuinka erilaisia psykomotorisia taitoja ja kykyjä opittiin. Schulte kirjoitti useita kirjoja ja luennoi liikunnan opisklelijoille.

Schulte opiskeli Leipzigin yliopistossa ja väitteli tohtoriksi 1919. Hänen väitöskirjansa aihe oli Scheilermacher. Samana vuonna hän muutti Berliiniin ja alkoi Münsterbegin alaisuudessa kehittämään ja toteuttamaan psykoteknisiä valintamenettelyjä eri ammatteihin. Schulte pyrki soveltamaan differentiaalisen psykotekniikan perustekniikoita myös urheilun alalle, mikä oli uusi avaus. Schulte opetti vuodesta 1920 lähtien psykologian ja pedagogiikan lehtorina Carl Diemin johtamassa Saksan liikuntayliopistossa Berlin-Spandaussa. Schulte oli päälle 20-vuotiaana ensimmäine urheilupsykologian opettaja. Schulte kehitti suuren määrän psykoteknisiä laitteita ja jätti jälkeensä laajan työn. Schulte teki itsemurhan vuonna 1933.

• Abriss der lautwissenschaft; eine erste einführung in die probleme und methoden der phonetik (O. R. Reisland, 1917)
• Die berufseignung des damenfriseurs; methoden und ergebnisse eines psychotechnischen prüfsystems auf der grundlage einer funktionsanalyse (J. A. Barth, 1921)
• Leistungssteigerung in Turnen, Spiel und Sport ; Grundlinien einer Psychobiologie der Leibesübungen. (Oldenburg : I.D., G. Stalling, 1927)
• Psychotechnische Eignungsprüfungen im Schreibmaschinenbau (F. Enke, 1926)
• Über des ringenden lebens rauschendem reihn; lyrik (Volger, 1919)