Orvo Saarikivi

Orvo Kullervo Saarikivi (vuoteen 1905 Gröhn; 22. huhtikuuta 1905 Sortavala – 25. elokuuta 1970 Helsinki) oli suomalainen elokuvaohjaaja. Parhaimmillaan Saarikivi oli komediaohjaajana.

Saarikiven vanhemmat olivat kansanedustajat Santeri Saarikivi ja Lyydi Saarikivi (o.s. Pennanen) ja puoliso vuodesta 1936 näyttelijä Aino Lohikoski. Taidehistorioitsija ja Ateneumin taidemuseon johtaja Sakari Saarikivi ja insinööri Paavo Saarikivi olivat hänen veljiään.

Saarikivi tähtäsi teatteriuralle ja opiskeli Helsingin Konservatorion oopperaluokalla ja kävi myös keskikoulun. Hän aloitti uransa järjestäjä-näyttelijänä Helsingin Kansanteatterissa 1932, toimi Suomi-Filmissä järjestäjänä 1935 ja oli Suomi-Filmin ohjaajana 1937–40 sekä SF:ssä 1940–1946, minkä jälkeen hän toimi Suomi-Filmin lyhytelokuvaosaston johtajana aina kuolemaansa asti. Pitkien näytelmäelokuvien ohjaamista hän pääsi kokeilemaan Maria Jotunin Miehen kylkiluun toisena ohjaajana vuonna 1936. Vuonna 1941 hän siirtyi kilpailevan yhtiön Suomen Filmiteollisuuden ohjaajaksi. Kaikkiaan hän ohjasi 19 pitkää näytelmäelokuvaa. Saarikiven kahdestoista ja viimeinen ohjaus SF:lle oli Särkelä itte. Hän sanoi kyllästyneensä kuuntelemaan puhetta rahasta, kun olisi pitänyt puhua taiteesta. Vuonna 1947 Saarikivi siirtyi takaisin Suomi-Filmiin ja hän teki sinne yhden pitkän ohjauksen, Hormoonit valloillaan (1948) ja muuten myi "tilaustöitä metreittäin kiinteään hintaan". Hänen johdollaan lyhytelokuvaosastolla valmistui 1946–1969 parisen tuhatta elokuvaa.

Tunnetuimpia Saarikiven ohjauksia ovat neljä Suomisen perhe -elokuvaa eli ns. Suomisen Olli -sarja sekä elokuvat Anu ja Mikko, Anna Liisa ja Särkelä itte. Orvo Saarikiven kasvattipoika Martti näytteli Suomisen Olli -elokuvissa ja toimi myöhemmin niin ikään elokuvaohjaajana.

Lähteet