Matti Rautio

Matti Olavi Rautio (25. helmikuuta 1922 Helsinki – 22. kesäkuuta 1986 Tampere) oli suomalainen säveltäjä.

Matti Rautio syntyi Helsingissä. Hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa Aarre Merikannon johdolla ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1946 pääaineena musiikkitiede. Hän työskenteli opettajana Sibelius-Akatemiassa vuosina 1947–1964 ja korkeakoulun lehtorina vuosina 1956–1975, Sibelius-Akatemian koulumusiikkiosaston johtajana vuosina 1966–1970 sekä Tampereen yliopiston kansanmusiikin lehtorina vuodesta 1975 sekä vt. professorina vuosina 1977–1982. Hän toimi Suomen Musiikinopettajain Liiton puheenjohtajana vuosina 1961–1972 ja musiikkilehti Rondon päätoimittajana vuosina 1963–1969. Rautio julkaisi vuonna 1959 tutkielman Rytmikasvatus ja koulusoittimet. Hän oli myös tunnettu ja suosittu musiikkipakinoitsija.

Säveltäjänä hän sai teoksiinsa vaikutteita uusklassismista (mm. Sergei Prokofjevilta ja Dmitri Šostakovitšilta). Raution varhaisimpia teoksia oli Suita per piano, jonka avausosa oli omistettu Carl Czernyn muistolle. Rautio sävelsi vuonna 1955 Divertimenton I veljelleen, sellisti Erkki Rautiolle. Vuonna 1957 valmistui hänen balettinsa Sininen haikara. Tanhumusiikin (1960) valmistumisen jälkeen Rautio piti säveltämisestä yli vuosikymmenen mittaisen tauon.

1970-luvulla Matti Rautio sävelsi muun muassa pianokonserton, sarjan Hanoniana (1971) ja Divertimenton II (1972).

Matti Raution veljiä olivat viulisti ja kapellimestari Paavo Rautio ja sellisti Erkki Rautio. Erkki Raution poika on pianisti Martti Rautio (s. 1962).

Lähteet

Aiheesta muualla

• Matti Rautio Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen sivuilla