Karl Henrik von Knorring

Karl Henrik von Knorring (29. syyskuuta 1793 Kokemäki – 1. elokuuta 1863 Kokemäki) oli suomalainen kamariherra ja kartanonomistaja, joka tunnetaan Kokemäenkartanon omistajana.

Elämä

Varhaiset vuodet

Karl Henrik von Knorringin isä oli eversti ja valtiopäivämies Henrik Gustaf von Knorring. Kokemäenkartanossa syntynyt Karl Henrik opiskeli Turun akatemiassa 1811–1812 ja liittyi sen jälkeen Ruotsin armeijaan yhdessä veljensä Sebastianin (1795–1890) kanssa. Kapteeniksi ylennyt Knorring avioitui vuonna 1825 vapaaherratar Eva Charlotta Beck-Friisin (1798–1877) kanssa, joka oli kaksi vuotta aikaisemmin nimitetty kuningatar Desiderian hovirouvaksi. Knorring puolestaan nimitettiin vuonna 1827 kamariherraksi kuningas Kaarle XIV Juhanan hoviin, mikä käytännössä tarkoitti korkeamman hovipalvelijan virkaa ja vastasi sotilasarvoltaan everstiä. Aatelistoon kuuluvana hänen ei kuitenkaan täytynyt olla jatkuvasti palveluksessa. Samalla Knorring erosi armeijasta ja muutti puolisonsa kotiseudulle Malmöhusin lääniin. Vuonna 1835 Knorring osti Norrköpingissä sijaitsevan Fredriksdalin kartanon, joka pysyi hänen omistuksessaan vuoteen 1847 saakka.

Kokemäenkartanon omistajana

Isänsä kuoltua vuonna 1833 Knorring peri Kokemäenkartanon, jota hän hoiti Etelä-Ruotsista käsin, matkustaen säännöllisesti Kokemäelle Tukholman ja Turun kautta. Koska Knorring oli menettänyt kansalaisuutensa, hän joutui oleskelemaan Suomen suuriruhtinaskunnan alueella väliaikaisten oleskelulupien turvin. Suomen kansalaisuus Knorringille myönnettiin lopulta helmikuussa 1849. Ruotsin kansalaisuudestaan luopumisestaan huolimatta, hän oli vielä seuraavana kesänä mukana kruununprinssi Kaarlen Alankomaihin tekemällä kosintamatkalla.

Kokemäenkartanon omistajana Knorring yritti aktiivisesti kehittää aktiivisesti sen maataloutta, mutta tulokset jäivät kuitenkin heikoiksi. Hän oli myös mukana Suomen Talousseuran toiminnassa. Knorring tunnettiin kiivasluonteisena ja tylynä miehenä, joka Kokemäellä liikkuessaan piti aina mukanaan pitkää piiskaa. Sillä hänen kerrotaan lyöneen alustalaisiaan, elleivät nämä osanneet käyttäytyä tarpeeksi kunnioittavasti ja pokkuroida kartanonherran edessä. Toisaalta Knorringin tiedetään auttaneen paikkakuntalaisia toimimalla ilmeiseksi lääkärinä. Hän oli ennen Ruotsiin muuttoaan opsikellut vuoden verran lääketiedettä Turun akatemiassa. Perimätieto kertoo myös, että Knorring ei ollut tavallinen kristitty, vaan hänellä väitettiin olleen "mustan sielun", joka oli yhteydessä henkimaailmaan. Palvelijattaret puolestaan sanoivat Knorringin luona nähneensä omituisia esineitä, kuten pääkalloja ja salatietoja sisältäviä kirjoja, joten todennäköisesti hän oli vapaamuurari.

Pyhän Henrikin kappeli

Vuonna 1839 Knorringin Ahvenanmaalla vaikuttanut veli, kirkkoherra Frans Peter von Knorring ehdotti, että Kokemäellä sijaitseva Pyhän Henrikin saarnahuone suojattaisiin tiilisellä kappelilla. Rakennustyöstä järjestetyn tarjouskilpailun voitti von Knorring, joka omisti Kokemäenkartanon tiluksilla toimineen tiiliruukin. Kappeli valmistui lopulta vuonna 1857. Varsinaisten rakennustöiden lisäksi von Knorring vastasi myös kappelia ympäröivästä puistosta, mutta kaikki sen pensaat ja muut istutukset kuolivat jo parin vuoden kuluttua.

Perhe

Karl Henrik von Knorring ja Eva Charlotta Beck-Friis saivat kuusi lasta, joista kolme kuoli jo alle vuoden ikäisenä. Muista lapsista Carl Gustaf Joakim (s. 1826) oli Ruotsin armeijan luutnantti, Desideria Elisabet Vilhelmina Desirée (1834–1917) oli naimisissa majuri Carl Tomas Adlercreutzin kanssa ja Frans Egenolf Eugen (1827–1887) puolestaan tuli isänsä jälkeen Kokemäenkartanon hoitajaksi.

Frans Peter von Knorringin lisäksi hänen veljensä oli myös senaattori Eugen von Knorring.

Katso myös

• Knorring

Lähteet