Jorma Vanamo

Jorma Jaakko Vanamo syntyi apteekkarin ja farmaseutin lapseksi Mouhijärvellä 30. lokakuuta 1913. Hän oli suomalainen diplomaatti, joka toimi Suomen suurlähettiläänä Varsovassa (1958–1963), Moskovassa (1963–1967), Roomassa, Vallettassa ja Nikosiassa (1970–1975) sekä Tukholmassa (1975–1980). Lisäksi hän oli lähettiläänä Bukarestissa (1958–1960), Sofiassa (1958–1963), Kabulissa (1963–1966) sekä Ulan Batorissa (1963–1966).

Vanamo kuului Suomen suurimman oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestön Pykälä ry:n ensimmäisiin jäseniin ja toimi sen kolmantena puheenjohtajana vuosina 1937–1938.

Vanamo kuoli 13. joulukuuta 2006 Helsingissä 93-vuotiaana.

Ura

Valmistuessaan lainopin kandidaatiksi vuonna 1939 Jorma Vanamo oli toiminut ulkoministeriössä virkamiesharjoittelussa jo useamman kuukauden. Vanamo aloitti 1. päivänä helmikuuta vuonna 1939 ulkoasiainministeriössä aluksi palkattomana konekirjoittajana, ja 3.3.1939 hän astui virallisesti ulkoasiainhallinnon palvelukseen. Vanamo sai todistaa myös heti uransa alussa talvisotaan johtanutta kehitystä. Nimittäin, Baltian maiden saatua neuvottelukutsut liittyen Neuvostoliiton tukikohtavaatimuksiin, oli Jorma Valamo sähkepäivystäjänä 5. päivänä lokakuuta 1939, kun Moskovasta tuli Sakari Yrjö-Koskisen salasähke. Sähkeen keskeisenä sisältönä oli Kremlin kutsu neuvottelemaan konkreettisista poliittisista kysymyksistä. Talvisodan alettua Vanamo lähetettiin kanslia-apulaiseksi Tukholmaan. Sodan loputtua hänet siirrettiin avustajaksi Moskovaan, missä Juho Kusti Paasikivi tuolloin toimi suurlähettiläänä.

Jatkosodan alussa Vanamo sai paikan Suomesta ulkoministeriön jaostosihteerinä. Hän toimi ulkoministeriön poliittisella osastolla, ja Vanamon tehtäviin kuului salasähkeet. Voidaankin sanoa, että Vanamon ura edennyt todella nopeasti, sillä vain vajaat kaksi ja puoli vuotta sen jälkeen, kun hän oli tullut ulkoasiainministeriöön, oli hänet jo nimitetty vakinaiseksi virkamieheksi. Kevättalvella 1942 Jorma Vanamo kävi salakirjoituskurssin, ja kurssin jälkeen hän kehittikin ulkoministeriön salakirjoitussysteemejä. Hän toimi tehtävässään jaostosihteerinä sodan loppuun asti. Vanomo käänsi myös YYA-sopimuksen ensimmäisen luonnoksen toukokuussa 1945. Kun Suomen ja Neuvostoliiton diplomaattiset suhteet palautuivat, palasi Vanamo Moskovaan elokuussa 1945. Hän jatkoi tehtävässään Moskovassa vuoteen 1948 asti. Tälle aikavälille sijoittuivat myös Suomen ja Neuvostoliiton YYA-neuvottelut. Vanamo ei henkilökohtaisesti osallistunut neuvotteluihin, mutta hänen vastuullaan oli lähetystön salasähkeiden lähettäminen, minkä johdosta hän oli hyvin perillä neuvottelujen kulusta. YYA-sopimus astui voimaan 6.4.1948.

Vuonna 1948 Vanamo siirtyi jaostosihteeriksi ulkoasiainministeriöön, nousten jaostopäälliköksi seuraavana vuonna.

Vuosina 1951-53 Vanamo lähetettiin jälleen Tukholmaan, nyt ensimmäiseksi lähetystösihteeriksi ja lähetystöneuvokseksi. Ruotsista hän siirty apulaisosastonpäälliköksi ulkoministeriöön kauppapoliittiselle osastolle vuonna 1953 tehtävänään kauppasopimusneuvottelut Neuvostoliiton kanssa. Vanamo siirtyi päällikön sijaiseksi Washingtoniin 1954. Toimialueeseen kuuluivat muiden muassa hallinnolliset asiat, konsulinvirastot sekä poliittiset erilliskysymykset. Toimittuaan Yhdysvalloissa kaksi vuotta Vanamo palasi ulkoministeriöön hallinnollisen osaston päälliköksi vuonna 1956.

Jorma Vanamosta tuli suurlähettiläs vuonna 1958 Varsovaan, mistä käsin hän hoiti myös Suomen Bulgarian- ja Romanian-suhteita. Varsovan-vuosia seurasi neljä vuotta Moskovassa 1963-67, tällä kertaa suurlähettilään tehtävissä. Tänä aikana toisena kautenaan presidenttinä toimiva Urho Kekkonen vakuuttui Vanamon pätevyydestä. 1967 hänet nimitettiinkin valtiosihteeriksi ulkoministeriöön. Valtiosihteerikaudellaan Vanamolla oli tärkeä rooli Neuvostoliiton suurlähettiläs Aleksei Beljakovin toimintaa koskevan tutkinnan hoidossa. Beljakov paljastui tuestaan Suomen Kommunistisen Puolueen stalinistiselle siivelle, mikä luonnollisesti vahvisti Neuvostoliiton ideologista roolia Suomen sisäpolitiikassa. Tapaus johti Beljakovin eroon virastaan ja paluuseen kotimaahansa keväällä 1971.

Suomessa vietetyn 1960-luvun lopun jälkeen Vanamo lähetettiin vuonna 1970 uuteen asemapaikkaan Roomaan. Suomella ja Italialla ei tähän asti ollut ollut keskinäistä vierailuvaihtoa, mutta nyt presidentti Kekkonen teki valtiovierailun Italiaan tammikuussa 1971. Ulkoministeri Aldo Moro teki vastavierailun Suomeen samana keväänä.

Tukholmaan Vanamo palasi suurlähettilääksi suoraan Roomasta 1975. Siellä hän toimi aina eläkkeellejäämiseensä asti, vuoteen 1980.

Lähteet

• Vanamo, Jorma: Vanhan koulun diplomaatti. Toimittaneet Jussi Pekkarinen ja Jyrki Paloposki. Otava, 2001.
• Seppinen, Jukka: Vanamo, Jorma (1913–2006). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Suomen ulkoasiainministeriö, Rooma. http://www.finland.it/public/default.aspx?nodeid=35720&contentlan=1&culture=fi-FI

Viitteet

Aiheesta muualla

• Jorma Vanamon muistokirjoitus Helsingin Sanomissa