Hanna Taini

Hanna Taini (oik. Hanna Schlimovitsch, avionimi Hanna Lefko; 24. kesäkuuta 1911 Helsinki – 30. tammikuuta 1996 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja eräs 1930-luvun suosituimpia elokuvatähtiä. Hän näytteli kymmenessä kokoillan näytelmäelokuvassa 1929–1942, neljä niistä on Valentin Vaalan ohjaamia. Taini nousi tähteyteen ennen suomalaisen filmin kulta-ajan alkua, ja se jatkui toisen maailmansodan vuosiin saakka. Aikakirjoihin hän on jäänyt ennen kaikkea roolistaan elokuvassa Siltalan pehtoori. Puheteatterin puolella Hanna Tainin näyttämö oli Ruotsalainen Teatteri.

Elämä ja ura

Perhetausta

Hanna Taini syntyi suomenjuutalaiseen perheeseen. Hänen vanhempansa olivat Nachum Mendel Schlimowitsch (1873–1924) ja Rebecka Schlimowitsch (1879–1921). Hänen sisaruksiaan olivat Ester (1903–1953), Jakob (1906–1996), Bernhard (1907–1988) ja Martha (1909–1941).

Äiti Rebecka kuoli neljäkymmentävuotiaana Hannan ollessa vain kymmenvuotias, ja isä parisen vuotta myöhemmin. Vanhempiensa kuoleman jälkeen viisihenkinen sisarusparvi päätti vakaasti pysytellä yhdessä, eikä suostunut viranomaispainostukseen, jolla heidät pyrittiin sijoittamaan eri perheisiin. Tainin sisar Martha Kir kuoli tyttärineen holokaustissa Riian natsimiehityksen aikana. Hanna Tainin veli Jakob "Jack" Schlimovitsch (kesäkuusta 1939 alkaen Kamras) työskenteli elokuva-alalla, kuten myös veljenpoika Freddy Kamras (1944–2004).

Näyttelijän ura

Hanna Taini tunsi omien sanojensa mukaan kutsumusta elokuvaan jo hyvin nuorena ja näytteli Helsingin jiddišinkielisessä teatteriseurassa varhaisteinistä asti. Alun perin hän herätti insinööri Heikki Ahon mielenkiinnon kauniina ja kypsältä vaikuttavana koulutyttönä Fazerin kahvilassa. Aho ehdotti hänelle koekuvausta. Taini oli kuitenkin vasta 14-vuotias, eivätkä vanhemmat sisarukset halunneet päästää häntä alalle liian varhaisessa iässä.

Aho uudisti tarjouksensa muutamaa vuotta myöhemmin, ja Tainin elokuvaura alkoi 18-vuotiaana vuonna 1929 Valentin Vaalan mykkäelokuvassa Mustalaishurmaaja. Elokuvan toinen kuvaaja Aho oli huomioinut Tainin lahjakkuuden pari vuotta aiemmin Svenska Teaternin oppilaskoulun näytännössä, jossa tämä oli esittänyt vaikuttavan tanssikohtauksen. Mustalaishurmaajassa Taini näytteli Akrisia ja lumosi arvostelijat. Keväällä 1931 Taini sai hyvät arvostelut sivuosastaan elokuvassa Laveata tietä. Samana vuonna hän tulkitsi kiihkeäntulisen tanssijatar Sabinan osan äänielokuvassa Jääkärin morsian. Arvostelijat kehuivat hänen näyttelijänkykyjään ja ulkoisia avujaan.

Hanna Tainin uran merkkipaalu oli marraskuussa 1934 ensi-iltansa saanut Siltalan pehtoori. Taini näytteli elokuvan naispääosan, Siltalan valtiattaren Lilli Lindin roolin. Miesvastanäyttelijä, itse Siltalan pehtoori oli Jalmari Rinne. Risto Orkon ohjaama kartanokomedia oli yleisömenestys: lähes miljoona katsojaa. Tainista tuli elokuvayleisön suosikki, vaikka hänen suorituksensa taiteellinen taso jäi vaatimattomaksi.

Hanna Tainista tuli yleisön ohella kansikuvien suosikki. 1930-luvun kuluessa hänet nähtiin muun muassa Suomen Kuvalehden kannessa ja kolmeen otteeseen Eeva-lehden kannessa. Elokuva-lehden Benyol luonnehti Tainia: ”Jokainen, joka rakastuu Hanna Tainiin, unelmoi ensi kädessä mustalaisromantiikasta ja metsän reunaan pystytetyistä teltoista, joiden äärellä nuotiot palavat ja silmät iskevät tulta tamburiinien tahdissa. Ja ainakin jo joka toinen on ehtinyt häneen rakastua ja joka kolmas on rakastumaisillaan.” Eksoottisen tummasta Tainista kiinnostui jopa Greta Garbon löytänyt ohjaaja Mauritz Stiller. Stillerin aikomuksena oli tehdä Tainista kansainvälinen tähti, mutta hän ehti kuolla sitä ennen.

Hanna Taini jatkoi opiskeluaan Ruotsalaisen Teatterin oppilaskoulussa ja sai vähitellen yhä merkittävämpiä näyttämörooleja. Hänen maineikkaimpia töitään Ruotsalaisessa Teatterissa olivat muun muassa Vanhan Heidelbergin Käthie, Peer Gyntin Anitra ja Casanovan keisarinna Maria Theresia. Laulu- ja tanssitaitonsa ansiosta Taini menestyi etenkin opereteissa.

Siltalan pehtoorin jälkeen Tainin elokuvauralla seurasi tauko. Helmikuussa 1937 tuli ensi-iltaan draamaelokuva Ja alla oli tulinen järvi, jossa Tainilla oli rooli Elma Lumiana. Maaliskuussa 1938 ilmestyi Karmankolon kuningas; siinä Taini näytteli Elisa Rosengreniä. Molemmat roolisuoritukset saivat tylyn vastaanoton arvostelijoilta.

Kun Taini sai naispääosan elokuvasta Vihreä kulta vuonna 1939, lehdistö toivotti hänet ylistävin äänenpainoin tervetulleeksi takaisin elokuvan maailmaan. Häntä kutsuttiin hienostuneeksi maailmannaiseksi, ”Grand Dameksi”, jollaista suomalainen elokuva tarvitsi. Taini selvisi osastaan Kristine Bergmanina miten kuten ja arvostelijat nostivat jälleen esiin hänen ”veistoksellisen kauneutensa”. Tainin vastanäyttelijänä nähtiin Olavi Reimas.

Talvisodan aikana Taini siirtyi tyttärensä kanssa Helsingistä Kokkolaan. Lisäksi hän vieraili Tukholmassa Vihreän kullan Ruotsin ensi-illassa. Samassa yhteydessä hän antoi runonlausuntaesityksiä.

Elokuvauran loppu

Elokuvassa Morsian yllättää vuonna 1941 Taini teki onnistuneen sivuosan vamppina. Rooli oli hänelle mieluinen, sillä se ei toistanut aiempien elokuvatehtävien hienostorouva-asetelmia. Taini kertoi Elokuva-Aitalle antamassaan haastattelussa kyllästyneensä kylmien ja rikkaiden naisten näyttelemiseen: ”Ne salonkikohtaukset, ne ovat mielestäni vallan sietämättömiä. Ja mikä vielä pahempi, ne ovat olleet kiusanani useimmissa filmeissäni ---”. Taini päätti valkokangasuransa kolmekymmentävuotiaana, hänen viimeinen roolinsa oli sivuosa Toivo Särkän elokuvassa Onni pyörii (1942). Vuonna 1943 Taini oli mukana elokuvassa Ballaadi, jossa hänellä oli sivuosa Aurora Karamzinina. Elokuvaa lyhennettiin leikkausvaiheessa melkoisesti, ja myös Tainin osuus leikattiin pois. Samoihin aikoihin Taini päätti lopettaa elokuvatyöt ja poistua julkisuudesta.

Taini esiintyi elokuvauransa aikana kaikkiaan 10 elokuvassa. Tulevina vuosikymmeninä hänen julkiset esiintymisensä rajoittuivat esiintymisiin hyväntekeväisyysgaaloissa ja novellien lukemiseen radiossa. Lehtihaastatteluja hän antoi silloin tällöin.

Näyttelijänuransa päätyttyä Hanna Taini työskenteli parikymmentä vuotta eräässä hattuliikkeessä Helsingin Aleksanterinkadulla. Seniorivuosinaan hän opetti puhetekniikkaa ja järjesti ruotsinkielen keskustelutunteja. Hän pyrki opettamaan tyylipuhdasta ruotsia ja piti riikinruotsia osin jopa rappeutuneena.

Yksityiselämä

Toukokuussa 1932 Taini avioitui insinööri ja liikemies Josef Lefkon (1904–2001) kanssa. Vuonna 1935 pariskunnalle syntyi tytär Harriette, joka myöhemmin tuli tunnetuksi televisiokuuluttaja Harriette Wredenä. Myöhemmin perheeseen syntyivät tyttäret Marina ja Claire.

Hanna Taini kuoli 84-vuotiaana 30. tammikuuta 1996. Hänet on haudattu Helsingin juutalaiselle hautausmaalle.

Lähteet

• Rytkönen, Sisko: Ihanat naiset kankaalla. Helsinki: Majakka, 2008. ISBN 978-951-9260-88-4.
• Laine, Kimmo; Lukkarila, Matti; Seitajärvi, Juha: Valentin Vaala. SKS, 2004. ISBN 951-746-562-9.
• Amitys.com
• Elonet

Viitteet

Aiheesta muualla

• Hanna Taini Elonetissä
• Hanna Taini Internet Movie Databasessa (englanniksi)