Birger Brunila

Birger August Konstantin Brunila (4. lokakuuta 1882 Kotka – 20. tammikuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti joka toimi 30 vuotta Helsingin kaupungin asemakaava-arkkitehtina.

Brunila pääsi ylioppilaaksi 1899 ja valmistui arkkitehdiksi 1905 Polyteknillisestä opistosta. Brunilalla oli 1905–1908 yhteinen arkkitehtitoimisto W. G. Palmqvistin kanssa ja vuodesta 1908 hänellä oli oma toimisto.

Brunila oli vuosina 1912–1917 Helsingin kaupungin asemakaava-arkkitehtina silloin toimineen Bertel Jungin apulaisena ja hän seurasi Jungia tähän virkaan 1917. Brunila toimi sitten asemakaava-arkkitehtina vuoteen 1948 saakka. Englantilaisesta puutarhakaupunki-ajatuksesta innostunut Brunila teki lähinnä asuinalueiden kaavoituksia (muun muassa Torkkelinmäki, Lauttasaari, Puu-Käpylä) mutta hän suunnitteli myös Vallilan ja Talin siirtolapuutarhojen asemakaavat. Helsingin ulkopuolelle Brunila teki asemakaavoja Kokkolaan, Kotkaan, Äänekoskelle, Lohjalle, Lauritsalaan ja Keravalle.

Brunila oli Arkkitehti-lehden päätoimittajana 1912–1916 ja hän oli lehden avustajana 1921–1929.

Toimittaja ja kirjailija Kai Brunila oli Birger Brunilan poika.

Suunnittelutöitä

• Enson tehtaat, Enso
• Selluloosatehdas ja työväenasuintalot, Kotka
• Äänekoski Oy:n tehdaslaitokset ja työväenasunnot, Äänekoski 1920-luvulla
• Turun Säästöpankin lisärakennus (yhdessä Valter Jungin kanssa)
• Kustaa II Aadolfin maapäivien obeliski, Helsingin Vanhakaupunki 1932
• Ruotsinsalmen v:n 1790 taistelun muistomerkki, Susisaari, Suomenlinna 1933

Kirjallista tuotantoa

• Suur-Helsingin asemakaavakysymyksiä. 1945
• Asemakaavoitus 1918-1945, teoksessa Helsingin historia V:1. Helsinki 1962
• Arkitekter och annat folk. 1966

Lähteet

• Suomen Rakennustaiteen museo - arkkitehtiesittely: Birger Brunila

Aiheesta muualla

• Tuulikki Koskinen: Brunila, Birger (1882–1979) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 17.2.2003. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.