Axel Ehrnrooth

Axel Reinhold Ehrnrooth (25. lokakuuta 1867 Helsinki – 4. tammikuuta 1950) oli suomalainen liikemies ja pankinjohtaja joka toimi Privatbankenin pääjohtajana.

Ehrnroothin vanhemmat olivat protokollasihteeri Carl Albert Ehrnrooth (1831–1873) ja kreivitär Lovisa Fredrika Adelaide De Geer till Tervik. Hänen veljiään olivat vuorineuvos Georg Casimir Ehrnrooth ja Kivelän sairaalan ylilääkäri, professori Ernst Hjalmar Ehrnrooth. Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingin yksityislyseosta 1887, teki opintomatkan Englantiin 1888 ja opiskeli oikeustiedettä Helsingin yliopistossa.

Ehrnrooth toimi Yhdyspankin konttoristina ja prokuristina 1889–1891, Tornatorin konttoripäällikkönä 1892–1893 ja Kansanpankki Oy:n johtajana 1893–1896. Hän oli Privatbankenin johtajana 1896–1904 ja pääjohtajana 1904–1922. Privatbanken otti ensimmäisen maailmansodan puhkeamisen aikoihin 10 miljoonan Ruotsin kruunun lainan jonka ehtojen mukaan laina oli maksettava takaisin tietyn ajan kuluttua sodan päättymisestä. Sodan aikana Suomen markan kurssi suhteessa Ruotsin kruunuun heikkeni inflaation takia niin että lainasumma markkoina nousi vuoden 1914 15 miljoonasta markasta vuoteen 1921 mennessä noin 140 miljoonaan markkaan. Pankin asema vaikeutui tämän vuoksi niin että se fuusioitiin lopulta tammikuussa 1922 Pohjoismaiden Yhdyspankkiin. Pankin tallettajat saatiin pelastettua mutta osakkeenomistajat menettivät sijoituksensa.

Ehrnrooth oli Privatbankenin fuusion jälkeen Ulkomaanpankin johtajana 1922–1923. Tämä jälkeen Ehrnrooth oli vuodesta 1924 alkaen Fedi Procopé & C:o:n ja Kannuskoski Oy:n toimitusjohtajana. Hän oli Oy Kemin johtokunnan puheenjohtajana vuodesta 1919 ja Teijon tehtaat Oy:n johtokunnan puheenjohtajana vuodesta 1915. Hän oli myös Helsingin pörssiklubin puheenjohtaja ja kunniajäsen.

Ehrnrooth osallistui säätyvaltiopäiville aateliston edustajana.

Ehrnrooth oli naimisissa vuodesta 1891 Etta Lovisa Olga Roseniuksen kanssa jonka isä oli kauppaneuvos Carl Johan Rosenius.

Lähteet