Alexander von Weissenberg

Alexander Bernhard von Weissenberg (1. joulukuuta 1822 Helsinki – 28. syyskuuta 1901 Viipuri) oli suomalainen virkamies, joka toimi 1885–1886 senaattorina senaatin oikeusosastossa sekä Suomen suuriruhtinaskunnan prokuraattorina 1886–1890. Hän johti niin sanottua Weissenbergin komiteaa ja profiloitui aluillaan olevassa oikeustaistelussa Suomen perustuslaillisen aseman puolustajana.

Von Weissenbergin isä oli todellinen valtioneuvos Ernst Bernhard von Weissenberg (ent. von Witte), joka toimi Suomen kenraalikuvernöörin kansliapäällikkönä vuoteen 1840 ja aateloitiin vuonna 1835. Alexander von Weissenberg työskenteli samassa kansliassa kielenkääntäjänä, kunnes valmistui tuomariksi 1844. Sen jälkeen hän loi uran Viipurin hovioikeudessa 1845–1857 ja 1860–1863 sekä Viipurin läänin lääninsihteerinä 1863–1885, työskennellen välillä myös virkailijana senaatin talousosastossa ja Suomen asiain komiteassa. Von Weissenberg oli myös sukunsa edustajana aatelissäädyssä valtiopäivillä 1863–1864 ja 1882–1894.

Tsaari Aleksanteri III:n määryksestä kenraalikuvernööri Fjodor Heiden asetti 1885 suomalaisista lainoppineista koostuneen komitean kokoamaan Suomen perustuslaintasoiset lait. Sen johtoon asetettiin von Weissenberg, joka samana vuonna nimitettiin senaatin oikeusosastoon, ja sieltä pian edelleen prokuraattoriksi eli ylimmäksi lainvalvojaksi. Heidenin ja muiden venäläisten pettymykseksi Weissenbergin komitean enemmistö asettui kannattamaan Leo Mechelinin oppia Suomen ja Venäjän valtiounionista, ja komitean mietinnöstä tuli "separatistinen" esitys Suomen hallitusmuodoksi.

Von Weissenberg yritti estää vuoden 1890 Postimanifestin julkaisemisen, koska piti sitä laittomana. Kun manifesti kuitenkin julkaistiin, hän jätti kesällä eronpyyntönsä, ja ero astui voimaan lokakuun alussa. Loppuikänsä hän vietti yksityishenkilönä Viipurissa.

Alexander von Weissenbergin poika oli kansanedustaja ja sotaylioikeuden puheenjohtaja Arthur von Weissenberg.

Lähteet